Marraskuun elämyspersoona

Ivalossa syntynyt näyttelijä-käsikirjoittaja-ohjaaja Kari Väänänen muutti vuonna 2008 Kemijärvelle ja palasi näin Lappiin lähes 40 vuoden jälkeen. "Vänä" uskoo vankasti tv- ja elokuvamatkailun mahdollisuuksiin. Haastattelussamme Taivaan tulien ohjaaja pohtii omaan räväkkään tyyliinsä elokuvamatkailua Suomessa ja Lapissa.

Millaiselta elo on tuntunut muutaman vuoden Kemijärvellä asumisen jälkeen? Kuinka Lappiin paluu on vaikuttanut työ- ja arkiminääsi?

Olo senkun paranee ja elämä hellii. Koko elämänlaatu on räjähtänyt käsiin. Kyllä me se vaimoni kanssa arvattiin, mutta silti muutos on ollut vielä rajumpi. Siis positiiviseen suuntaan. Työlläni tunnen olevan enemmän merkitystä kun se tapahtuu myös yhteisön puolesta. Omaan napaan tuijottaminen on jäänyt vähemmälle.

Mikä työssäsi on haastavinta?

Saada muutkin, varsinkin rahoittajat uskomaan ajatukseen ja sen toteuttamiseen. Ja sitten se loputon pitkäjänteisyys, jota vaaditaan isojen projektien läpiviemiseen.

Entä palkitsevinta?

Kun näkee unelmansa toteutuvan ja saavan muodon. Joka kerta se yllättää. Se on kuin seikkailua!

Kuinka talouden taantuma on vaikuttanut työhösi? Kuinka uskot, että taantumasta selvitään?

Rahoittajat ovat tiukilla ja sitä myöten varovaisempia. Turvaudutaan mieluimmin tuttuun ja toimivaksi havaittuun sapluunaan, kuin otetaan riskiä uusien ajatusten edessä. Ne, jotka tämän aiheuttivat saisivat myös selvittää!

Eri puolilla Suomea on herätty huomaamaan matkailun ja av-tuotantojen hyöty toisilleen. Millaisia mahdollisuuksia näet elokuvamatkailussa Lapille?

Kun Lappiin saadaan lisää tuotantoja, isoja ja pieniä, TV- ja elokuvatuotantoja, siitä seuraa että ihmisten kiinnostus alueeseen kasvaa ja halutaan päästä itse paikalle katsomaan, että minkälaista siellä oikiasti on.

Matkailu taas tuo taloudellista vakautta seutukunnalle ja ruokkii mahdollisuuksia tehdä seutukunnan elämästä ja historiasta lisää tuotantoja.

Esimerkiksi Taivaan Tulien ja massaliikkeen myötä Kemijärvi on taas palannut Suomen kartalle. Sitä myöden kiinnostus poiketa Kempassa lomamatkalla on lisääntynyt ja se näkyy sesonkiaikana katukuvassa. Myös kaupunkilaisten itsetunto ja usko tulevaisuuteen on vahvistunut.

Elokuvamatkailu on yksi mahdollinen tulevaisuuden muoto elämysmatkailussa. Olemme jo kehitelleet ajatusta: "Tule Kemijärvelle tekemään oma elokuva".

Taivaan Tulien näkyvyys pitäisikin hyödyntää seutukunnan matkailumarkkinoinnissa suuremmalla volyymilla kuin on tehty. Meillä on Lapissa Euroopan viimeiset suuret erämaat ja niiden saavutettavuus on hyvin helppo. Tämä luonto on sekä elokuvatuotantojen että matkailun kannalta oleellinen voimavara.

Kuinka asemoisit Suomen ja Lapin elokuvamatkailun maailmankartalla?

Me ollaan kovin kaukana keskiöistä, varsinkin jos itse ajattelemme niin. Pitää uskoa omaan lauluun ja laulaa se komiasti. Se kuuluu kauas!

Mitkä ovat elokuvamatkailun suurimmat pullonkaulat?

Raha. Jos ei ole rahaa, ei ole tuotantoja eikä sen vuoksi kiinnostusta laajemmassa mittakaavassa. Tietenkin studiot ja muut tuotantofasiliteetit olisivat myös toivottavia, mutta nekin ovat siitä rahasta kiinni. Osaavaa porukkaa Lapissa on jo nokko, samoin kuin kalustoa.

Kuinka sitten voimme pärjätä globaalissa kilpailussa?

Tekemällä omasta historiastamme ja kulttuuristamme lähtöisin olevia moderneja elokuvia. Antaa amerikkalaisten tehdä mitä osaavat, he ovat siinä parhaimpia. Meillä on oman heimomme viesti kannettavana ja sitä kautta löytyy myös persoonallinen muoto.

Millaisen elokuvan tai tv-tuotannon tekemisestä unelmoit?

Suuren, Lapin uskonnollisesta käännyttämisestä ja "asuttamisesta" kertovan historiallisen draaman. Ja saattaisi sitä tehä yhen scifinkin!

Milloin itse viimeksi koit elämyksen? Mikä siitä teki elämyksen?

Pyrin siihen, että joka päivä koen pienempiä tai suurempia elämyksiä. Ei sen tartte olla kummonen hetki tai visio, kunhan sen vain havaitsee ja siihen tarttuu antaen sen tulla itteensä. Vahva, jalat alta vievä elämys oli esimerkiksi se, kun syksyllä seilasin peilityynellä järvellä paatillani. Oli niin kaunista ja hyvä olla, että isolta mieheltä tuli poru ja sitte oli pakko laulaa. Luonto on aina antanut minulle elämyksiä.

Lokakuun elämyspersoona, Burning Man -festivaalin Marian Goodell (USA), kysyy sinulta: Minkä koet suurimmaksi haasteeksi tai esteeksi, kun tuotat muille elämyksiä?

Aihe eli oma elämys on vaikein. Sen löytääkseen täytyy olla auki. Minun täytyy itse kokea elämys, jonka sitten jalostan aiheeksi ja tietoiseksi prosessiksi, joka täyttyessään ja muodon löytäessään antaa kokijalle elämyksen, kaikille avoimen, mutta edes hieman samankaltaisen kuin mitä itse koin.

Kun on aihe, keinot sen kertomiseen kyllä löytyy. Mielestäni luovuus on havainnon kokemista ja sen työstämistä yksityisestä yleiseksi. Ja se on pirun hauskaa. Eikä se sitte olekhan yhtähän vaikiaa! Kyllä niitä vain maailmassa aiheita piisaapi. Ne pitää vain osata nähä.

Mitä itse haluaisit kysyä seuraavalta elämyspersoonalta?

Kuis hurisee? Onks näkyny elämyksiä?