Lokakuun elämyspersoona

Burning Man on keskellä Nevadan autiomaata (USA) järjestettävä festivaali, jossa osallistujien kokemus perustuu omaan aktiiviseen tekemiseen ja yhteisöllisyyteen. Tapahtuma sai alkunsa pienen ryhmän hulluttelusta, mutta on kasvanut 20 vuodessa lähes 50 000 osallistujaa houkuttelevaksi megatapahtumaksi.

Valokuvausta ja luovaa kirjoittamista opiskelleen Marian Goodellin ura Burning Man –festivaaleilla alkoi talkoolaisena. Vuodesta 1999 hän on toiminut tapahtuman kokopäivätoimisena viestintä- ja liiketoimintajohtajana. Haastattelussamme Goodell kertoo, mikä on tapahtuman suosion salaisuus ja antaa vinkkejä, kuinka sitä voisi soveltaa Suomessa.

Burning Man on maailmanlaajuisesti tunnettu. Mikä on sen suosion salaisuus?

Burning Man –festivaalissa on kyse "radikaalista itseilmaisusta". Se voimaannuttaa osallistujia ilmaisemaan itseään tavalla, jossa ei ole rajoitteita. Toinen tärkeä asia on tapahtuman ei-kaupallisuus. Siellä ei myydä mitään muuta kuin kahvia ja jäitä.

Osallistujat tuovat mukanaan kaiken minkä tarvitsevat ja vievät roskat mukanaan, sillä alueella ei ole jätehuoltoa. Näin kaikki ovat henkilökohtaisesti ja yhdessä vastuussa tapahtuman onnistumisesta ja siitä millaisen kokemuksen se itse kullekin tuottaa. Monille kokemus on niin voimakas, että se muuttaa heitä pysyvästi, asioihin halutaan vaikuttaa tapahtuman jälkeenkin. Elämästä tulee merkityksellisempää.

Unohtumattomat, jopa henkilökohtaisen muutoskokemuksen aikaansaavat kokemukset, elämykset, ovat siis Burning Man:in ytimessä. Milloin ja miten itse tajusit eläväsi elämystaloudessa?

Itse asiassa en tuntenut koko termiä "elämystalous", ennen kuin kävin huhtikuussa 2009 Rovaniemellä Creative Lapland –seminaarissa. Oli upeaa huomata kuinka läheisesti elämystalouden käsite liittyy Burning Man:in arvoihin ja periaatteisiin.

Kuinka paljon festarilippu maksaa ja mitä sillä saa?

Halvimmat liput maksavat 210 dollaria, kalleimmat 350. Ennakkoliput, jotka myydään yleensä päivässä, ovat luonnollisesti halvimmat.

Lippujen hinnat ovat nousseet hieman vuosi vuodelta, mutta yritämme pitää lippujen hinnat inhimillisellä tasolla.

Lippu oikeuttaa sisäänpääsyn Black Rock Cityyn, joka on siis festivaalialueena toimiva väliaikainen "kaupunki". Tapahtuman osallistujat ovat kaupungin asukkaita, joita varten on tarjolla vessat, lääkäripalvelut, radioasema ja law enforcement. Kaiken muun osallistujat tuottavat itse. Kahvioissa on pieniä esiintymislavoja, mutta esiintyjille ei makseta.

Lipun lunastaneet saavat etukäteen 16-sivuisen selviytymisoppaan, jossa neuvotaan, mitä kannattaa ottaa mukaan ja kuinka alueella toimitaan. Paikanpäällä mukaansa saa vielä kartan ja tapahtuma-aikataulun, jonka me järjestäjien puolesta olemme koonneet osallistujien ilmoittamien tietojen pohjalta.

Ison tilin tekeminen ei todellakaan ole ensisijainen intressimme. Riittää, että selviämme ja saamme järjestettyä tapahtuman tulevinakin vuosina. Toki on myönnettävä, että taloustaantumalla on ollut vaikutuksensa. Kun vuonna 2008 osallistujia oli 49 000, tänä vuonna heitä oli vain 43 500.

Onko tapahtuman osallistujien profiili muuttunut vuosien mittaan?

Hieman. Osallistujat ovat aina tulleet kaikista ikäryhmistä, mutta aiemmin, kun tapahtuma ei ollut vielä niin tunnettu, suurin osa osallistujista edusti ns. alakulttuureita. Nyt keski-ikä on noin 35 vuotta, emmekä enää lukeudu alakulttuurifestivaaliksi.

Perheiden määrä on lisääntynyt. Eikä vain niin, että vanhemmat tulevat lapsineen, vaan esimerkiksi 34-vuotiaat tuovat 57-vuotiaat vanhempansa.

Myös osallistujien tulotaso on hieman muuttunut. Ihmiset haluavat enemmän mukavuuksia ja ovat valmiita maksamaan esimerkiksi asuntovaunumajoitusta.

Monet palaavat vuosi vuoden jälkeen, joten heillä on kokemusta tapahtumasta ja odotukset sen mukaiset. Sen ansiosta "ongelmat", kuten roskaaminen, ovat vähentyneet. Tapahtuman järjestäjinä tulkitsemme sen niin, että ihmiset ovat oppineet ymmärtämään oman vastuunsa.

Mitkä ovat Burning Man -kokemuksen kriittiset elementit? Kuinka pystytte varmistamaan sen, että ihmiset saavat unohtumattomia, jopa elämää muuttavia kokemuksia? Mistä tiedätte, että ihmiset ovat kokeneet elämyksiä?

Luulen, että kaikkien tärkeintä on se, että ihmiset saavat mahdollisuuden osallistua, ilmaista itseään ja olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa tavanomaisesta poikkeuksellisella tavalla. Ihmiset ovat tapahtuman aikana uskomattoman ystävällisiä, eivätkä "pelkää" toisiaan.

Me emme todellakaan tee paljoakaan taataksemme ihmisille elämää suurempia elämyksiä. Me luotamme siihen, että osallistumalla itse kokemuksen tuottamiseen, ihmiset pääsevät kokemaan jotain erilaista. Sitä saa, mitä antaa.

Joillekin joka vuosi toistuvat rituaalit, kuten paraatit tai hattumiehen polttaminen, ovat tärkeitä ja syy palata vuosi toisensa jälkeen. Nämä rituaalit ovat olleet luontaisen kehityksen tulos, me emme järjestäjinä ole juurikaan tehneet niiden eteen työtä. Luulen, että juuri oman kokemuksen jakaminen tekee tapahtumasta palkitsevan ja merkityksellisen. Se on paikka, jossa voit huomata, että voit todellakin tehdä jotakin merkittävää ja todellakin tehdä sen kotiin palattuasi.

Kuinka Burning Man hyödyntää internetiä?

Internetin merkitys on erittäin tärkeä tapahtuman syvimmän olemuksen välittäjänä. Ihmiset tietävät mitä odottaa ja ovat paremmin valmistautuneita, kun he ovat ensin lukeneet tapahtumasta verkosta.

Tapahtuman alkuaikoina internetistä ei tiedetty mitään. Silloin tärkein viestintäkanava oli painettu uutiskirje, jota lähetettiin kaikille kiinnostuneille. Silloin ei myöskään ollut tarjolla puhelinnumeroa, josta olisi voinut kysellä lisätietoja. Lippuja pystyi ostamaan vain eräästä sanfransiscolaisesta vaateliikkeestä tai lippuluukulta.

Internetin myötä olemme voineet jakaa tietoa nopeammin, mikä on vaikuttanut tapahtuman kasvuun. Myös tapahtuman sisällä toimivien erilaisten ryhmien koko on kasvanut, sillä ne voivat käydä voivat keskustelua verkossa.

Olen varma, että ilman internetiä emme olisi kasvaneet niin suureksi ja pystyneet välittämään tapahtuman luonnetta, jonka ymmärtäminen on olennaista, jotta siitä nauttii.

Tapahtuma on kasvanut vuosi vuodelta. Millaisena näet sen tulevaisuuden? Mikä on suurin haasteenne?

Kävijämäärä laski hieman tänä vuonna, mutta uskon, että se kääntyy taas nousuun. Kaikilla tapahtumilla on elinkaarensa. Mies on pistetty palamaan 25 kertaa. Se saattaa tapahtua vielä toiset 20 vuotta, mutta voi olla että vähemmänkin. Paljon mielenkiintoisempaa kuin se, kuinka kauan tapahtumaa järjestetään on se, kuinka Black Rock Cityn kulttuuri jää elämään ja välittyy osallistujien kautta edelleen heidän kotipaikkakunnillaan.

Yhtenä haasteena on säilyttää hyvät suhteet hallintoon ja lainsäätäjiin. Teemme kovasti työtä ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten minimoimiseksi. Toisena haasteena on organisaatiomme kasvu. Meillä on tällä hetkellä 25 kokoaikaista työntekijää ympärivuotisesti. Emme kuitenkaan halua vain kasvattaa lihaa omien luidemme ympärille ja rakentaa raskasta, hyödytöntä organisaatiota. Sen vuoksi olemme tehneet uudelleenjärjestelyjä tiimeissämme ja raportointiprosesseissamme, mikä on ollut varsin tuskainen kokemus. Nyt kun tapahtuma on kasvanut itsestään näin suureksi, on aika katsoa asioita sisäisesti ja varmistaa, että homma varmasti toimii ennen kuin otamme uusia työntekijöitä tai aloitamme uusia projekteja.

Onko tapahtuman kasvulla rajoja kestävyyden näkökulmasta?

On toki tärkeää, että toimintamme on ekologisten arvojen mukaista, mutta emme ole fanaattisia "vihreyden" suhteen, niin kuin monet luulevat.

En osaa sanoa kasvun rajoja. Sen kyllä tiedän, että vihreiden arvojen totteuttaminen on joskus kalliimpaa, joten meidän on tehtävä vaikeita ratkaisuja. Tasapainoilemme koko ajan sen kanssa, että teemme oikeita, arvojemme mukaisia asioita, jotta selviäisimme taloudellisesti ja voisimme taata riittävän kävi-jämäärän.

Kuinka Burning Manista voisi tehdä talvitapahtuman?

Meillä Burning Man:in tuottajilla ei ole suunnitelmia tapahtuman laajentamisesta talvitapahtumaksi. Me kuitenkin rohkaisemme muita järjestämään vastaavanlaisia tapahtumia talvisissa olosuhteissa.

Tästä esimerkkinä ovat Etelämantereella ja Massachusettsissa toteutetut projektit.

Kumpikaan niistä ei ole kovin suuri, mutta koolla ei olekaan väliä. Olen myös törmännyt YouTubessa Burning Manin kaltaiseen palavan miehen rituaaliin talvisissa olosuhteissa. Mutta aivan Burning Man:in kaltaiseen talvitapahtumaan en ole törmännyt.

Millaisia vinkkejä antaisit Suomen matkailutoimialalle ikimuistoisten kokemusten tuottamiseksi?

Ensinnäkin haluaisin vielä korostaa, että Burning Man ei tieten tahtoen hamua matkailijoita. Itse asiassa olemme hyvin tiukkoja sen suhteen, että kukaan ei ole tapahtumassa katselija vaan kaikki ovat aktiivisia osallistujia, mistä syystä useimmat heistä palaavat yhä uudestaan. Sama ei ehkä ole helppoa toteuttaa Suomessa, mutta yrittäkää rohkaista matkailijoita nauttimaan kulttuuristanne ja saamaan heidät palaamaan aina uudestaan ja uudestaan.

Mitä rohkeampi kaupunki tai yhteisö uskaltaa olla, sitä kiinnostavampi se on matkailijan näkökulmasta. Yllätyin Suomen-vierailullani siitä, kuinka ystävällisiä ihmiset ovat, vaikka kieli on niin erilainen ja ilmasto ankara. Siinä teillä on matkailuvaltti.

Suomi on mielestäni hyvin ainutlaatuinen. Hyödyntäkää sitä. Uskon myös, että yhteisprojektit ja yhdessä tekeminen on palkitsevaa. Voin kuvitella, että pienillä kaupungeilla ja syrjäseuduilla on Suomessa hyvin erilaiset tarpeet kuin suuremmissa kaupungeissa.

Ehkä kaikkein unohtumattomimmat matkakokemukset ovat pieniä ja intiimejä. Rohkaisen luovuuteen ja henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen, vaikka ne monesti vaativatkin kovaa työtä ja sitoutumista. Matkailijalle työskentely yhdessä paikallisen käsityöläisen kanssa on paljon palkitsevampaa kuin vain sivusta seuraaminen. Jos matkailija voidaan ottaa mukaan johonkin vieläkin laajempaan paikalliseen projektiin, kuten rakentamaan lumilinnaa tai taideteosta keskelle kaupunkia, sitä parempi.

Milloin itse viimeksi koit jotain ikimuistoista? Mikä siitä teki elämyksen?

Olin jokin aika sitten mukana interaktiivisessa taideprojektissa, jossa yhteensä 70 ihmistä työskenteli vuorollaan 4-10 hengen ryhmissä. Ryhmän täytyi koko ajan kommunikoida toistensa kanssa ja ajatella luovasti. Kaikki eivät tunteneet toisiaan etukäteen, joten ihmisten täytyi tutustua toisiinsa ja opettaa toisilleen mitä tehdä seuraavaksi, jotta kaikki pääsivät nauttimaan yhdessä tekemisestä. Kokemus oli hyvin yhteisöllinen. Se oli hyvin merkityksellinen myös siksi, että tapahtuma liittyi isääni, joka kuoli jokin aika sitten.

Syyskuun elämyspersoona Marjgit Sjöroos kysyy sinulta: Kuinka olet tänään osoittanut olevasi lähimmäinen?

Aion mennä ilmaiskonserttiin, jossa voin olla täysin oma itseni ja ystävällinen muille, mikä ei aina ole helppoa.

Mitä itse haluaisit kysyä seuraavalta elämyspersoonalta?

Minkä koet suurimmaksi haasteeksi tai esteeksi, kun tuotat muille elämyksiä?