Marraskuun elämyspersoona 

Kun kuopiolaislähtöinen Kirsi hakeutui vuonna 1992 matkailumarkkinoinnin koulutukseen Ivaloon, vei lappilaismies hänen sydämensä. Paluu Lappiin muutaman etelässä vietetyn vuoden jälkeen oli väistämätön. Energisen Kirsin käden jälki todellakin näkyy pohjoissuomalaisessa matkailuosaamisessa, joka toimii mm. sähköisen liiketoiminnan ja markkinoinnin konsulttina ja valmentajana sekä LEOn elämyskouluttajana.

Osallistuit ensimmäisten joukossa LEOn elämyskouluttaja-kurssille vuonna 2005. Mikä oli koulutuksen suurin ahaa-elämys?

Ehdottomasti Elämyskolmio-malli ja sen toimivuus, kun suunnitellaan personoituja, yksilöllisiä tuotteita asiakkaille. Toinen oivallus oli se, kuinka hyvin malli soveltuu myös sähköisen markkinointiviestinnän suunnittelun työvälineeksi ja erilaisten sisältökonseptien luomiseen.

Millaisia kokemuksia sinulla on itselläsi LEOn elämyskouluttajana toimimisesta?

Koulutukset ovat saaneet erittäin hyvän vastaanoton ja on ollut ilo huomata, kuinka osallistujat ovat saaneet samanlaisia ahaa-elämyksiä kuin itse sain koulutukseen osallistuessani. Haasteellisinta koulutuksissa on se, että osallistujat ovat usein taustaltaan hyvin heterogeenistä porukkaa.

Toivoisin pääseväni joskus vielä pitämään elämyskoulutusta yritysverkostolle, jossa olisivat mukana kaikki tuotantoketjuun osallistuvat palvelun tuottajat, tuotteiden jalostajat, paketoijat ja myyjät, jolloin varmistettaisiin elämyksellisyyden toteutuminen alusta alkaen tuotteistuksesta markkinointiin ja myyntiin.

Kuinka olet soveltanut elämysoppeja omassa yritystoiminnassasi?

Olen esimerkiksi tuonut esille sitä, kuinka markkinointiviestinnässä tulee ottaa huomioon personointi, vuorovaikutteisuus ja elämyksellisyys. Pyrin myös pitämään elämyksen elementit mielessä koulutustiloja valitessani, jotta fyysiset puitteet tukisivat päivän sisällöllistä antia.

Mikä työssäsi on haastavinta?

Vuorovaikutteisuuden lisääminen. Tietotekniikasta on tehty liian hankalaa ja laitekeskeistä vaikka laitteet ovat vain välineitä.

Mietin monesti myös sitä, ovatko saamani hyvät palautteet sen ansiota, että olen supliikki suustani, vai onko asia oikeasti mennyt perille ja onko sillä vaikutusta pidemmällä aikajänteellä yritysten liiketoimintaan. Haluaisinkin kehittää parempia mittareita vaikuttavuuden arviointiin.

Miksi elämyksien tuottamiseen kannattaa paneutua suunnitelmallisesti?

Nykyisin asiakkaat hakevat entistä enemmän jotain erilaista. Valtakunnan tasolla on tehty strategisia linjauksia, että matkailutulon kasvu pohjautuu mm. elämyksiin. Kyllä silloin myös mikroyritysten on syytä tehdä jotain asian hyväksi. Jos suuraluetasolla tasolla tehdään markkinointiviestintää, joka pohjautuu elämyksellisiin tuotteisiin, niin myös yksittäisten yrittäjien on noudatettava samaa linjaa.

Liikennevälineet ja hotellit ovat matkan perusedellytys, siksi erityistä panostusta tarvitaan nyt tuotantoketjun siihen osaan, jossa elämykset todella syntyvät. Ajallisesti se saattaa olla todella lyhyt osa matkaa, mutta kokonaisuudessa sillä on merkittävä osa.

Uskon vakaasti, että tuotteiden elämyksellistä sisältöä kehittämällä pystymme erikoistumaan, mikä on ehdoton edellytys Suomen kaltaiselle pienelle maalle kansainvälisessä kilpailussa pärjäämiseksi. Nyt on aika innovoida samanlaisia tuotteita kuin moottorikelkkailu oli 1980-luvulla!

PK-yrityksillä on usein hyvin rajalliset resurssit. Kuinka ne voisivat hyödyntää elämystalouden oppeja sekä tieto- ja viestintäteknologiaa oman liiketoimintansa edistämiseksi?

Miksi matkailussa ei voisi hyödyntää samanlaista palveluseteli-ajattelua kuin monilla muilla aloilla, sen sijaan, että käynnistetään uusia tuotteistusprojekteja? Tuetaanhan yrityksiä jo nyt esimerkiksi tietotekniikkahankinnoissa tai markkinointiosaamisessa, miksi näin ei voisi olla myös elämysten tuotekehityksessä? Eikö elämyskoulutus ole nimenomaan liiketoimintaosaamisen kasvattamista!

Kerroit, että Lapissa on alle 30 aidosti sähköistä kauppaa käyvää matkailuyritystä. Mitkä ovat matkailun sähköisen kaupankäynnin suurimmat pullonkaulat?

Yrityksillä ei ole osaamista, eivätkä ne tiedä kenen puoleen kääntyä. Lisäksi ei ymmärretä sitä, että sähköisen liiketoiminnan kehittäminen on liiketoiminnan, ei tekniikan kehittämistä. Tärkeää on myös saada yritysjohto sitoutumaan.

Tekniikkaa ja teknologiaa Suomessa riittää, se mitä puuttuu on osaaminen, sitoutuminen ja ymmärrys. Liian usein ostetaan kallista teknologiaa ja ihmetellään muutaman vuoden kuluttua miksi se ei näy mitenkään yrityksen tuloksessa.

Anna kolme neuvoa, joiden avulla matkailuyrittäjät voivat pärjätä kansainvälisessä kilpailussa.

1. Liity toimivaan yritysverkostoon, jossa jokaisella on oma roolinsa eli hanki kilpailija parhaaksi kaveriksesi. Vaikka suoramyynti lisäntyy netissä, yksin ei matkailuyrittäjä menesty.

2. Varmista yrityksen osaaminen ja sitoutuminen kaikilla tasoilla johdosta lähtien.

3. Ylläpidä palvelun laatua ja seuraa missä oma yritys menee suhteessa muihin.

Milloin viimeksi itse koit elämyksen? Mikä siitä teki elämyksen?

Kävin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa elämässäni kauneushoitolassa. Jo sisään astuessani tunnelma oli todellinen vastakohta kiireiseen arkeeni. Kuului veden solinaa ja rauhallista musiikkia. Yrittäjä kääri minut mukavaan tuoliin lämpimän huovan alle, jossa mikään ei häirinnyt. Hoidon aikana hän puheli koko ajan rauhallisesti. Käynti jätti niin mukavan mielen ja muiston, että olen nyt jo tilannut uuden ajan.

Tässä nimenomaisessa yrityksessä todellakin täyttyivät Elämyskolmion mukaiset elämyksen elementit: yksilöllisyys, aitous, tarina, moniaistisuus, kontrasti ja vuorovaikutus.

Lokakuun elämyspersoonamme kysyi sinulta seuraavaa: Oletetaan, että vuonna 2050 elämystalouden osuus tulee olemaan noin puolet Euroopan kansantaloudesta. Millä Euroopan maalla tulee mielestäsi olemaan suurin siivu elämystalouden tuottamasta lisäarvosta? Miksi?

Ennustan sen olevan Norja, Islanti tai Suomi. Toivon sen tietenkin olevan jälkimmäisin. Näissä kaikissa elämystalous pohjautuu vielä hyödyntämättömään luonnon monimuotoisuuteen.

En usko, että se on mikään perinteisistä matkailumaista, joissa on havaittavissa jo jonkinasteista turtumista matkailuteollisuuteen. En myöskään usko sen olevan Venäjä, jossa matkailuteollisuus ei ole edes vielä kehittynyt.

Joulukuun elämyspersoona on itseoikeutetusti joulupukki. Mitä haluaisit kysyä häneltä?

Onko pukilla aikomusta hyödyntää teknologiaa porokaartiinsa? Eikö Petterinkin olisi jo aika saada oma GPS?