Maaliskuun elämyspersoona

Mika Kyläsen Lapin yliopistossa valmistelema väitöskirja on elämystalouden ytimessä. Intohimoisella salibandyn pelaajalla ja Elämysklubin isännällä oli näppinsä pelissä myös Elämyskolmio-mallin kehittelyssä. Haastattelussamme Mika kertoo, miksi tutkimus on tärkeää matkailun ja elämystalouden kehittämisessä.

Yhdessä Sanna Tarssasen kanssa kehittämästäsi Elämyskolmio-mallista on tullut LEOn palvelujen kulmakivi. Miltä tuntuu tehdä uraauurtavaa työtä?

Kyllä se tietysti lämmittää. LEOssa sain kokea paljon onnistumisen tunteita mukavassa porukassa. On hienoa, että LEOssa luotetaan nuoriin kykyihin. Kirjalliset ja ajatukselliset aikaansaannokset ovat komeasti edenneet kehittämispalveluiksi.

Elämyskolmion suunnitteluprosessi oli kyllä hassu - kaoottinen ja epäjärjestelmällinen. Siinä vain loksahti kohdalleen parin eritaustaisen tyypin hahmotelmat.

On tosi jees, että LEO on ollut rakentamassa elämysajattelua ja että kiinnostusta keskustelun eteenpäin viemiseksi löytyy edelleen. Hankkeetkin ovat entistä vetovoimaisempia. Erityisen innostunut olen toimittamastani Articles on Experiences -artikkelisarjasta. Toivottavasti sille saataisiin jatkoa.

Tutkijoita pidetään usein akateemisina kotkottelijoina. Mitä hyötyä on tutkia matkailua tai elämystaloutta?

Ja välillä ollaan myös kukkona tunkiolla! Olen sitä mieltä, että ennen kuin voi kehittää, tulee matkailua ja elämystaloutta ymmärtää. Tutkimuksella voidaan hahmottaa, mitä matkailu ja elämystalous tarkoittavat ilmiönä, kulttuurina ja toimintana.

Tutkijat katsovat usein matkailua ja elämystaloutta laajemmin, pintaa syvemmältä ja ennakoiden. Osin tästä syystä, tutkijoilla on lähtökohtaisesti piirun verran pidempi aikajänne työssään kuin muilla.

Tutkimussektorilla on kuitenkin kasvamassa uusi sukupolvi, jonka täytyy tutkimusmenetelmien lisäksi osata toimia eri tieteenalojen edustajien ja toimialalla työskentelevien kanssa.

Tämä uusi sukupolvi, joka nojaa voimakkaasti monitieteisyyteen ja liikkuu taitavasti tutkimuksen, kehittämisen ja toimialojen rajapinnoilla, kärsii stereotyyppisestä tutkijakuvasta. Fakkiintunut kuva tutkijoista on ehkä perua kokonaan eri tieteenalaltakin kuin matkailu- tai elämyspuolelta. Kotkot.

Tutkit väitöskirjatyössäsi yhteistyötä ja kilpailua matkailualueen tuottamisessa. Mitä se tarkoittaa käytännössä?

Lähden liikkeelle matkailusta aluetasoisena tuotteena. Yksittäisen yrityksen tarjoaman matkailupalvelun sijaan alue kokonaisuutena on elämys.

Tutkimuksessani tarkastelen tätä yhdessä toimimisen kannalta. Yhteistyö on tärkeää, jotta alue näyttäytyy ja on koettavissa yhtenäisesti ja saumattomasti. Matkailualueen arjessa yhteistyö kuitenkin esiintyy samanaikaisesti kilpailun kanssa, jolloin syntyy jännitteitä.

Aineistoni on Pyhä-Luostolta, jossa tämä ilmiö tulee hienosti esille, kun tuntureita ei markkinoida erillisinä, Pyhänä ja Luostona, vaan yhtenä alueena. Kiinnitän huomioni siis siihen, miten tuollaista kokonaisuutta oikein luodaan.

Kuinka olet soveltanut elämystalouden oppeja omassa tutkimuksessasi?

Väitöskirjassani ollaan elämystalouden ytimessä. Se liittyy elämysalan yritystoimintaan ja elämystaloutta tukevaan aluekehittämiseen. Lopputuloksena pitäisi olla merkittävä puheenvuoro siitä, miten elämyksiä tuotetaan aluetasolla.

Elämyskeskustelun seuraamisen näen itselleni myös jonkinlaisena kutsumuksena. Siirryttyäni tutkijaksi olen saanut uusia ajattelumalleja ja löytänyt uusia käsitteellistyksiä, joiden avulla elämyskeskustelua voi viedä eteenpäin. Olen myös kertonut kollegoilleni ja eri alojen opiskelijoille, jos olen huomannut, että elämyskeskustelusta voisi olla apua heille.

Millainen on mielestäsi Rovaniemen ja Lapin matkailun nykytila?

En tiedä, voidaanko puhua Rovaniemen saati Lapin matkailusta yhtenä isona ”könttänä”. Maakunnassamme on paljon erilaisia toimijoita ja alueita, joilla on erilaiset tavoitteet, voimavarat ja päätöksenteon aikajänne.

Vaikka tilastojen valossa näyttää siltä, että toimialalla menee hyvin ja kasvukäyrät osoittavat ylöspäin, ei asioita sovi ainakaan jättää sikseen. Elämystalouden periaatteiden kannalta on vielä tekemistä. Lapissa meillä vielä on mahdollisuus ennakoida monia asioita, muun muassa kestävyyttä.

Tärkeää on saada kaikki mukaan sekä horisontaalisella (mm. naapuriyritys) että vertikaalisella (mm. kansainvälinen matkanjärjestäjä) tasolla. Eikö elämysmatkailu tarkoita juuri sitä, että otetaan ehkä vähemmän mutta sitäkin arvokkaampia ja valistuneempia matkailijoita? Tällöin meidän ei tarvitse tuijottaa yksinomaan volyymeja vaan jotakin muuta. Samalla päästään lähemmäksi tilannetta, jossa voimme oikeasti sanoa tuntevamme asiakkaamme.

Erityinen huoli minulla on siitä, että matkailun tuotekehitystä ei huomioida markkinoinnin osana, vaan irrallisena temppuna. Vastaavasti myös matkailumarkkinointiin suhtaudutaan erillisenä työkalupakkina eikä esimerkiksi osana verkosto-, alue- ja suuraluetason strategista kehittämistä, johon tulisi osallistua muitakin osapuolia kuin isoja yrityksiä.

Olet intohimoinen salibandyn pelaaja ja loistava kokki. Onko toimialalla merkitystä elämysten kokemiseen? Onko liikunta-, ruoka- tai matkailuelämyksillä eroa?

Toimialaa matkailussa ja elämystaloudessa on vaikea rajata, koska tuote on erityinen, kokemusperäinen. Silti elämystalouden klusteritason tarkastelun rinnalla tulisi hahmottaa eri toimialojen ja organisaatioiden erityispiirteitä. Myös matkailun ja elämystalouden kehittämisessä tarvitaan eri osaamisalueita ja toimialoja.

Elämysten kokemisen kannalta uskon, että voidaan tunnistaa tiettyjä osa-alueita, jotka pysyvät siirryttäessä tilanteesta ja kokijasta toiseen. Elämyskolmiohan on liike tähän suuntaan. Uskon myös, että tuote, jossa yhdistyvät vaikkapa juuri nuo liikunnalliset, kulinaariset (ja toki myös ravinnolliset) sekä matkailulliset asiat, voivat olla astetta vaikuttavampia. Tällä viittaan myös siihen, että onnistunut elämystuote kytkeytyy ihmisen elämään, arkeen ja yhteisöihin, joten pitkällä aikavälillä eri tilanteissa koetut elämykset liittyvät yhteen.

Siinä mielessä ei suoranaisesti ole eroa, minkä sortin elämyksestä on kyse. Toki yksilölle voi nimenomaisella hetkellä olla.

Miksi elämyksien tuottamiseen kannattaa paneutua suunnitelmallisesti?

Elämysten tuottaminen ei ole helppoa tai yksinkertaista. Ei myöskään ole tarkoituksenmukaista, että esimerkiksi pienyrittäjä joutuu yksin toimimaan perinnetiedon kerääjänä, arkistoijana, tutkijana, tuotekehittäjänä, välittäjänä, kokoustajana, psykologina, tuloksentekijänä, asiakaspalvelijana, riskinottajana ja isänä tai äitinä. Mistä löytyisi kumppaneita?

Elämyksiä tuotettaessa vallitsevat erilaiset lainalaisuudet ja liiketoimintaprosessit kuin muissa, perinteisemmissä tuotantomuodoissa. Lisäksi tuottamisen rinnalla on tarpeen paneutua myös niiden kuluttamiseen.

Millaisen vastaanoton elämysajattelu on saanut itse pitämissäsi koulutustilaisuuksissa?

Pääasiallisesti elämysajattelu on otettu vastaan oikein hyvin. Yrityskoulutuksissa on ollut hienoa, että kuulijakunta on peilannut esille tuomiani asioita välittömästi omaan työhönsä.

Erityisen palkitsevana olen pitänyt mikroyritysten kanssa työskentelyä. Heidän vastaanottokykynsä on ollut uskomaton. Isoilla yrityksillä ei ole ehkä ollut vastaavaa nöyryyttä arvioida omaa toimintaansa kriittisesti.

Viimeisen vuoden aikana olen esitelmöinyt aiheesta harvemmin, ja lähestymistapani on ollut ehkä analyyttisempi.

Milloin viimeksi itse koit elämyksen? Mikä siitä teki elämyksen?

Koen paraikaa! Viime syksyn Italian reissu, jota edelsi jo jonkin aikaa kestänyt kiinnostus italialaista elämänmenoa kohtaan, on kyllä muodostumassa elämykseksi. Onnistunut matkakokemus Marchen maakunnassa ja lähialueilla on paitsi laajentunut uusiksi raaka-aineiksi ja resepteiksi kotikeittiössä syventynyt myös kielen opiskeluksi.

Helmikuun elämyspersoona Pål Medhus kysyi sinulta miksi on tärkeää, että kaikki aistit otetaan huomioon elämyksellisten tuotteiden suunnittelussa? Mitä tapahtuu, jos ei oteta?

Kyllä siinä varmasti jotakin menetetään. Kokemus ei ole yhtä harmoninen kuin se voisi olla tarkkaan mietittyjen aistimaisemien näkökulmasta. Tässä täytyy muistaa kuitenkin tarkoituksenmukaisuus, esimerkiksi elokuvateatterissa tai museossa ei välttämättä halua kaikkien aistiensa ärsyyntyvän.

Minuun on tehnyt vaikutuksen syksyllä 2006 Amsterdamissa muuan Senta-yritys, joka on asiantuntija moniaistisuuden saralla. Yrityksen edustaja mm. kertoi, että haju-, maku- ja tuntoaisti ovat ihmisen tunnemaailman kannalta paljon tärkeämpiä kuin vaikkapa näköaisti. Sitä ei kuitenkaan esimerkiksi tilasuunnittelussa oteta kovinkaan usein huomioon.

Mitä haluaisit kysyä huhtikuun elämyspersoonalta, elämystalousguru Joseph Pinelta?

Keskeinen tekijä uuden luomisessa ja innovatiivisuudessa, mistä elämystalousajattelu on hyvä esimerkki, on unelmointi. One should never stop dreaming! Joe: ”What was your childhood dream, mention at least one?”