Tammikuun elämyspersoona

Joulupukkiyrittäjä Ilkka Länkinen valittiin joulukuussa 2007 Vuoden Elämyskouluttajaksi. Kysyimme Vuoden Elämyskouluttajan kiertopalkinnon, komean silinterihatun, haltijan ajatuksia elämyksistä. Vastauksissaan Länkinen kertoo, kuinka hän on hyötynyt elämysajatteluun perehtymisestä ja heittää haasteen niin lappilaisille kun norjalaisille kollegoilleen.

Onneksi olkoon, Ilkka! Mitä valinta Vuoden Elämyskouluttajaksi sinulle merkitsee?

Tosi hieno juttu, vaikka se yllätys olikin. Toivottavasti se näkyy myös meidän henkilökunnassamme ja heidän toiminnassaan.

Miten raahelaissyntyisestä metsätalousinsinööristä ja kokoomuksen paikallisosaston toiminnanjohtajasta tuli elämyksiä tuottava joulupukki Lappiin?

Vahingossa, niin kuin matkailualan ihmisille usein käy. Olin tehnyt joulupukkihommia nuorempana partiossa ihan harrastuspohjalta. Rovaniemellä kesätöitä etsiessäni törmäsin paikallislehden ilmoitukseen joulupukkikurssista, jonne hakeuduin välittömästi. Ensimmäisenä vuonna meitä oli vain yksi, toisena kaksi. Nykyään meillä on yli 40 koulutettua joulupukkia.

Miksi hakeuduit LEOn Elämyskouluttaja-kurssille?

Aihe kiinnosti kovasti. Olin lukenut LEOn Elämystuottajan-käsikirjan hiirenkorville ja minusta siinä oli ideaa. Myös Elämystuottajan-dvd oli ollut meillä joulupukkikurssilaisilla käytössä. Halusin yksinkertaisesti ymmärtää asiasta enemmän.

Mikä oli koulutuksen suurin ahaa-elämys?

Ehdottomasti sen tieteellinen tietoperusta. Sanoinkin koulutuksen yhteydessä, että hitto vie, tätähän me tehdään, mutta nyt meillä on tekemisellemme tueksi teoreettinen pohja.

Kuinka olet soveltanut elämysoppeja omassa yritystoiminnassasi?

Elämyskolmio-malli ja elämysajattelu istuvat täydellisesti siihen mitä me teemme.

Miksi elämyksien tuottamiseen kannattaa paneutua suunnitelmallisesti?

En usko ultramegagigapowerelämyksiä mainostavien yritysten menestykseen. Todelliset elämykset eivät ole hokkuspokkus-hommaa. Ei elämyksiä tarjoavan yrityksen tarvitse markkinoida itseään elämyksillä. Koko elämys-sanahan on kärsinyt jo aikoja sitten inflaation.

Elämysten tuottamiseen pitääkin paneutua nimenomaan suunnitelmallisesti. Koko henkilökunnan täytyy tietää, mistä osatekijöistä elämysten kokeminen muodostuu, jotta he osaavat niitä hyödyntää jokapäiväisessä käytännön työssään. Elämysajattelun perusteet ovat henkilökunnan perehdytyksessä mielestäni ihan yhtä tärkeä osa-alue kuin turvallisuuskoulutus.

Liiketaloudellisesta näkökulmasta tärkeää on tietysti se, kuinka elämyksellisyys näkyy viivan alla. Jos homma toimii, asiakas ei edes kysy hintaa.

Olen joskus sanonut elämysajattelua kyseenalaistaneelle kirjanpitäjälle, että jos laskutuksestakin onnistuisi tekemään elämyksen, maailmassa olisi monta rikasta kirjanpitäjää.

Erinomainen esimerkki omasta onnistumisestamme on esimerkiksi se, että eräs suurimmista asiakkaistamme kaksinkertaisti ennakkovaraukset ensi joulua varten viime joulun kokemusten perusteella. Myös asiakaspalautteidemme keskiarvo on ollut asteikolla 1-5 täydet viisi.

Millaisen vastaanoton elämysajattelu on saanut itse pitämissäsi koulutustilaisuuksissa?

Vastaanotto ja reaktiot ovat olleet erittäin hyviä. Kysymyksiä on satanut paljon, mutta ei juurikaan kyseenalaistuksia. On hieno nähdä, kuinka porukka jää selvästi pohtimaan kuulemaansa.

Etelä-Suomessa pitämässäni koulutuksessa oltiin erityisen kiinnostuneita siitä, miksi juuri Lappi menestyy niin hyvin matkailussa. Että onko se juuri tämän elämysajattelun ansiota.

Millainen on mielestäsi Rovaniemen ja Lapin matkailun nykytila?

Meillä ei missään nimessä ole vara jäädä laakereille lepäämään, vaikka Lapin matkailulla hyvin meneekin. Meidän on jatkuvasti kehitettävä tuoteitamme ja tehtävä entistä enemmän yhteistyötä. Miksi kaikkien pitää tarjota moottorikelkkailua?

Esimerkiksi islantilaiset käyvät ottamassa Lapista mallia ympäri vuoden yrittääkseen saada oman kakunpalansa kiristyvässä kilpailussa. Meidänkin on jatkuvasti tehtävä benchmarkingia, otettava oppia ja vertailukohtaa muulta maailmasta.

Vaikka elämysajatteluun suhtaudutaan osittain vielä pilkallisesti, uskon, että tilanne tulee hyvin esimerkkien myötä muuttumaan.

Mistä sen näkee, että joku on kokenut elämyksen?

Käytöksestä. Ihminen on hiljaa, haltoissaan, mykistynyt. Joulukuussa Joulukassa vierailleet amerikkalaiset elokuva- ja viihdebisneksen gurut, joiden luulin jo nähneen kaiken, olivat haltioituneen mykistyneitä aidon lappilaisen luonnon hiljaisuudessa, hiipuvan tulen valossa.

Lapsen uskon joulupukkiin näkee myös helposti. Lapsia ei voi huijata.

Millaisia elämyksiä Joulukka haluaa tarjota?

Elämyksiä aidossa ympäristössä itse tehden ja kokien. Joulukka ei ole museo. Kaikkea saa koskea, kuulet ääniä, maistat makuja, kaikki aistit herkistyvät. Vaikka lumi ja joulupukki ovat keskeisessä roolissa, eivät elämykset rajoitu vain talveen. Joulukka on ympärivuotinen kohde.

Milloin viimeksi itse koit elämyksen? Mikä siitä teki elämyksen?

Häämatkalla Venezuelassa jokunen vuosi sitten. Viimeisenä aamuna kello neljä lähdimme paikallisten kalastajien kanssa merelle kalaan. Elämyksen retkestä teki aitous, paikalliset ihmiset, aito kalastajavene, meri. Opimme millaisilla välineillä niissä olosuhteissa kalastetaan ja kuinka tiedettiin mistä kalaa saa. Pääsimme myös itse kalastamaan. Meihin suhtauduttiin aidosti ja luontevasti, missään vaiheessa ei ollut rahastuksen makua.

Helmikuun elämyspersoona on norjalainen elämyskouluttajamme Pål Knutsson Medhus, jonka ideoima Ice Music Festival on ainoa laatuaan koko maailmassa. Mitä haluaisit kysyä häneltä?

Miten jääfestivaalista voi tehdä kesäisen tapahtuman?